YLIOPPILAAT

Syksyn 2022 ylioppilaat

Aal­to Kat­ri

Aal­to­la Eli­na

Kon­tio An­nii­na

Korp­pi­nen Tuu­li

Kuru­hei­mo Ju­lius

Kuut­ti Moo­na

Laa­ma­nen Olga

Mar­ti­kai­nen Aino

Or­lo­va Son­ja

Pa­ka­ri­nen Noo­ra

Pal­vi­ai­nen Ida

Pan­kov Ivan

Pie­ti­käi­nen Jyry

Pöl­lä­nen Au­ro­ra

Rai­kis­to Emma

Re­po­nen Nea

Sal­men­kivi Onni

So­me­ra Sii­ri

Suo­ma­lai­nen Elli

Tas­ki­la Sara

Tis­sa­ri Eevi

To­ro­pai­nen Aada

Tynk­ky­nen Lii­sa

Vuol­le-Api­a­la So­fia

Vä­ke­väi­nen Vili

Vää­nä­nen Ee­mil

5.12.2022 lu­ki­on oppi­mää­rän suo­rit­ta­neet

Le­hi­koi­nen Inka

Tar­vai­nen Vee­ra

Kuva­tai­teen lu­ki­o­dip­lo­mi

Le­hi­koi­nen Inka

Ke­vään 2023 lak­ki­ai­set, la­ki­tet­ta­va­na 43 yli­oppi­las­ta. Kuva Rei­ma Här­kö­nen.

Kevään 2023 ylioppilaat

Aho Eeva

Bic­hu­ki­na Eka­te­ri­na

Has­si­nen Sen­ni

Hot­ti Eli­na

In­na­nen Myrs­ky

Jus­si­la Mar­jut

Ket­tu­nen Emmi

Kos­ki Sii­ri

Ko­va­nen Alma

Kuk­ku­ra Lii­sa

Käyh­kö Myy

Lai­ti­nen Ian

Luuk­ka­nen Jen­ni

Luuk­ka­nen Neea

Mak­ko­nen Kiia-Ma­ria

Meh­to­nen Aino

Me­ri­läi­nen Aava

Nauk­ka­ri­nen Aada

Ne­no­nen Emma

Nis­si­nen Otso

Nou­si­ai­nen Han­na

Nou­si­ai­nen Ille

Oi­no­nen Jyri

Pe­so­nen Ka­ta­rii­na

Pe­so­nen Inga

Pulk­ki­nen Ida

Pulk­ki­nen Saa­na

Puur­ti­nen Mint­tu

Puust­jär­vi Mi­ka­el

Rau­ti­ai­nen Tai­ja

Romp­pa­nen Mi­mo­sa

Semi Ven­la

Sep­pä­nen Ira

Si­kiö Art­tu

Sten­berg Hen­na

Suon­pää Je­mi­na

Svensk Inna

Tam­mi­suo Veik­ka

Tar­ki­ai­nen Akus­ti

Vesa Lii­sa

Vir­ta­nen Syl­vi-Apol­lo­nia

Vuo­re­la Niko

3.6.2023 lukion oppimäärän suorittaneet

Le­mi­nen Eve­lii­na

Päi­vä­tie Niko

Ris­to­lai­nen Miik­ka

Kuva­tai­teen lu­ki­o­dip­lo­mi

Has­si­nen Sen­ni

Jus­si­la Mar­jut

Kos­ki Sii­ri

Ko­va­nen Alma

Puust­jär­vi Mi­ka­el

Si­kiö Art­tu

Vesa Lii­sa

Suul­li­sen kie­li­tai­don to­dis­tus – eng­lan­ti, pit­kä oppi­mää­rä

Sii­ri Kos­ki

Ian Lai­ti­nen

Neea Luuk­ka­nen

Lak­ki­ais­juh­las­sa 3.6.2023 kuul­tu ylióp­pi­laan huol­ta­jan ter­veh­dys

Ar­voi­sat yli­op­pi­laat,

On­nea teil­le jo­kai­sel­le! Nyt on päi­vä, jon­ka muis­tat­te koko elä­män­ne. On het­ki, joka tun­tui jos­kus hy­vin kau­kai­sel­ta ja saa­vut­ta­mat­to­mal­ta. Mut­ta niin­pä te sen vain saa­vu­tit­te, as­kel as­ke­leel­ta, vuo­si­vuo­del­ta.

On­nit­te­len tei­tä myös sii­tä, että olet­te saa­neet käy­dä Sa­von­lin­nan tai­de­lu­kio. Mei­dän per­hees­tä val­mis­tui nyt jo kol­mas taik­ka­ri­lai­nen, en­sim­mäi­nen ku­vis­lin­ja­lai­nen kah­den mu­sa­lin­ja­lai­sen jäl­keen. Ura tai­de­lu­ki­o­lai­sen äi­ti­nä al­koi 2008, jol­loin esi­koi­nen Mari aloit­ti yk­kö­sel­lä. Kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min seu­ra­si­vat Ma­ti­as ja Lii­sa.

On mo­nia syi­tä, mik­si jo­kais­ta tai­de­lu­ki­on käy­nyt­tä on syy­tä on­ni­tel­la.

Lii­sa sa­noi pari päi­vää sit­ten: On hie­noa, että kou­lu osoit­taa op­pi­las­ta koh­taan läm­pöä ja rak­kaut­ta, oi­ke­aa vä­lit­tä­mis­tä. Kou­lus­sa on alus­ta asti se tun­ne, että vai­keu­det voi­te­taan, rat­kai­sut löy­de­tään ja että toi­voa on aina ja että kou­lu on to­sis­saan op­pi­laan puo­lel­la. Kaik­kien kou­lu­jen pi­täi­si olla sa­man­lai­sia kuin taik­ka­ri.

Näin siis Lii­sa.

Toi­nen syy se, että tääl­lä jo­kai­nen saa olla sel­lai­nen kuin on. Ku­kaan ei ole outo, kaik­ki ovat oman­lai­si­aan. Pe­rus­kou­lun jäl­keen taik­ka­riin tul­les­sa on mo­nen tun­ne hel­po­tus, sit­ten rie­mu: enää ei kiu­sa­ta eikä kat­so­ta pit­kään. Toki arki on pal­jol­ti sa­maa lu­ki­o­ta kuin muu­al­la, mut­ta moni asia on tääl­lä toi­sin, hy­väl­lä ta­val­la.

Tai­de­lu­kio on myös bi­lei­den jär­jes­tä­mis­tä, tee­ma-asu­jen et­si­mis­tä, juh­la­sa­lin ko­ris­te­lua, bän­dien ka­saa­mis­ta, so­vi­tuk­sen te­koa. En tie­dä, kuin­ka mon­ta hal­lo­ween, tee­ilta tai ke­va­ri­a­sua mei­dän kaa­peis­ta on koot­tu. Vä­lil­lä kaap­pe­ja ko­lu­si vii­si­kin nuor­ta.

Las­kin ei­len, että tai­de­lu­ki­on ai­ka­na meil­lä on soi­tet­tu noin tu­si­naa soi­tin­ta: sel­lo, kont­ra­bas­so, viu­lu, pi­a­no, säh­kö­ki­ta­ra, ki­ta­ra, bas­so, nok­ka­hui­lu, käy­rä­tor­vi, huu­li­harp­pu, uku­le­le, ryt­mi­muna,. Meil­lä on lau­let­tu oop­pe­raa, hevi­rok­kia, muu­ten vaan rok­kia, bal­la­de­ja, kan­san­mu­siik­kia, ba­rok­kia, mu­si­kaa­lia ja taik­ka­rin te­at­te­rin lau­lu­ja, vä­hän jat­si­a­kin, yksi- ja kak­si­ää­ni­ses­ti.

Täs­sä kou­lus­sa on saa­nut mel­las­taa mu­siik­ki­maas­sa ra­jois­ta vä­lit­tä­mät­tä. On voi­nut ko­keil­la ja yrit­tää, ehkä myös mo­ga­ta ko­me­as­ti. Ei sen vä­liä: aina kan­nus­tus on ol­lut yhtä huu­maa­vaa.

Saim­me seu­ra­ta si­vus­ta myös ku­vis­lin­jan lop­pu­työn tus­kan, ja sitä kuin­ka lo­pul­li­nen rat­kai­su löy­tyi vas­ta pari viik­koa en­nen mää­rä­ai­kaa. Sil­ti kaik­ki val­mis­tui ajois­sa. Seu­raa­va­na vuon­na sama tois­tui kuva­tai­de­dip­lo­mia teh­des­sä.

Meil­lä on pu­hut­tu päi­vit­täin tai­tees­ta, soi­tos­ta, lau­lus­ta, näy­tel­mä­teks­teis­tä, ro­maa­nin ra­ken­tees­ta, elä­väs­tä tai vä­ki­näi­ses­tä vii­vas­ta, lau­se­ryt­mis­tä, re­nes­sans­sis­ta ja Le­o­nar­dos­ta, hy­väs­tä bas­so­lin­jas­ta, no, siis kai­ken­lai­ses­ta tai­tees­ta, isoa ja pien­tä. Kii­tos kol­men taik­ka­ri­lai­sen olen vii­sas­tu­nut ja py­sy­nyt ajan ta­sal­la.

En­täs nyt? Hy­vät yli­op­pi­laat, te olet­te uu­den edes­sä. Mut­ta en­nen kuin as­tut­te eteen­päin, kat­so­kaa, mitä teil­lä jo on. Yksi aar­re olet­te te kaik­ki, taik­ka­ri­lai­set, koko yh­tei­sö.

Kat­so­kaa ym­pä­ril­len­ne: sii­nä ovat tei­dän aar­teen­ne, kou­lu­ka­ve­rit. PI­tä­kää kiin­ni to­ve­ruu­des­ta ja ys­tä­vyy­des­tä. Teh­kää yh­des­sä uu­sia muis­to­ja. Taik­ka­ri­lai­suus on teis­sä aina. Taik­ka­ri­ka­ve­rit seu­raa­vat usein läpi elä­män.

Toi­nen aar­re on tai­de. Teil­le on an­net­tu avai­met tai­teen maa­il­maa. Sen maa­il­man sään­nöt ovat usein toi­set kuin konk­reet­ti­sen arki­maa­il­man. Siel­lä on va­loa, va­paut­ta, tus­kaa, tun­tei­ta, joi­ta ei voi sa­noin ku­va­ta. Tai­tees­sa ei ole aina oi­ke­aa ja vää­rää, ei yhtä oi­ke­aa vas­taus­ta.

Mitä hy­vän­sä teet­te­kin työk­sen­ne, on teil­lä kai­ken taus­tal­la tie­to ja tun­ne tai­teen in­hi­mil­li­ses­tä, sal­li­vas­ta ja moni­ar­voi­ses­ta kau­neu­den maa­il­mas­ta. Ette te sitä kos­kaan unoh­da, ja se on tei­dän vah­vuu­ten­ne.

Tie kou­lun jäl­keen voi pe­lot­taa. En­tä­pä, jos se on­kin vää­rä? Jos en me­nes­ty? Jos­pa mi­nus­ta ei tule mi­tään? Jos en pää­se mi­hin­kään?

Pel­ko pois. Ku­ten tai­tees­sa ei elä­mäs­sä­kään ole vää­riä tai oi­kei­ta as­ke­lei­ta. Kaik­ki ko­et­tu on rik­kaut­ta. Oma tie löy­tyy aina. Ei ehkä heti, ei ehkä siel­tä, mis­tä sitä et­sit. Löy­ty­mi­seen voi men­nä pit­kään. Mut­ta aina se löy­tyy.

As­tu­kaa roh­ke­as­ti eteen­päin tai jää­kää het­kek­si pai­kal­le, ke­rää­mään voi­mia. Ai­kaa­han on. Muis­ta­kaa elää myös se aika, joka tun­tuu väli­vai­heel­ta. Elä­mä ei py­säh­dy, elä­mäs­sä ei ole väli­ai­ko­ja, ei väli­vuo­sia. Elä­kää jo­kai­nen het­ki to­sis­san­ne. Oi­kea elä­mä ei odo­ta unel­ma­opin­nois­sa tai unel­ma-am­ma­tis­sa. Se on juu­ri nyt ja nyt.

Ol­kaa ute­li­ai­ta, in­nos­tu­kaa. Sy­ven­ty­kää sii­hen, mikä ve­tää puo­leen­sa. Käyt­tä­kää ai­kaa sii­hen, mitä ra­kas­tat­te. Hank­ki­kaa tie­toa, ja sen jäl­keen hank­ki­kaa li­sää tie­toa. Ky­sel­kää, miet­ti­kää. Kuu­nel­kaa vii­saam­pan­ne. Kes­kus­tel­kaa, tar­kis­ta­kaa mie­li­pi­tei­tän­ne. Tun­nis­ta­kaa omat en­nak­ko­luu­lon­ne ja ra­vis­ta­kaa nii­tä.

Ny­ky­ään pu­hu­taan pal­jon me­nes­ty­jis­tä ja me­ne­tyk­ses­tä. Moni mit­taa me­nes­tys­tä ra­has­sa.

Mi­nus­ta nuo­ren me­nes­tys on vaik­ka sitä, että hän tu­lee jos­sain vai­hees­sa toi­meen omil­laan, löy­tää pai­kan elä­mäs­sä  ja että toi­mii niin, ett­ei va­hin­goi­ta toi­sia. Olen yrit­tä­nyt kas­vat­taa omi­a­ni sii­hen, että he ovat hei­kom­man puo­lel­la, aina.

Me­nes­tys voi olla pien­tä ja hil­jais­ta, yk­si­tyis­tä.

Te läh­det­tä nyt koh­ti omia unel­mi­an­ne, omia tei­tän­ne. Ku­kaan ei tie­dä, mi­hin ne vie­vät. Us­ko­kaa ja luot­ta­kaa elä­mään. Naut­ti­kaa täs­tä päi­väs­tä.

Riit­ta-Lee­na Lem­pi­nen-Vesa, yli­op­pi­laan huol­ta­ja

Taik­ka­rin syk­syn 2022 yli­op­pi­laat, pal­jon on­nea tu­le­va­na ja kii­tos hy­vin su­ju­nees­ta yh­teis­työs­tä. Kuva Veik­ka Tam­mi­suo.

Syk­syn lak­ki­ai­set me­nos­sa. Täs­sä ko­koon­pa­nos­sa mu­ka­na Emp­pu (vas.), Olga, Ame­lia, Me­lis­sa, Ole­na, Sara ja Kaa­po.